Näytetään tekstit, joissa on tunniste new look. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste new look. Näytä kaikki tekstit

23.8.2018

Kesäloma...?

Tuli kesällä blondattua hiukset pitkästä aikaa :D


Moikka, Marianne täällä kirjottelee taas piiiiitkästä aikaa! En oikein tiiä, että mitä tapahtu mut yhtäkkiä viime postauksesta on menny...neljä kuukautta? Huhhuh. Minkäänlaista taukoa ei ollut oikeastaan tarkoitus alunperin pitää, mutta tää kesä on vaan ollu niin täynnä kaikkea hulinaa, ettei yksinkertaisesti oo ollu aikaa kirjoitella tänne. Nyt kuitenkin, kun aletaan lähestyä syksyä (paitsi ehkä sään perusteella..?), niin aattelin että olis aika taas herätellä blogia eloon pienellä kuulumis-postauksella! Samalla heittelen (teko)syitä tälle blogin vahinkokesätauolle :D

Eli alotetaan vaikka siitä, että mun lähes koko kesä on mennyt työharjottelun parissa ja Sarilla töissä. Pääsin lelukauppaan harjottelijaks ja pakko sanoo, etten olis voinu valita parempaa paikkaa. Olin aikasemmin ihan varma, ettei musta ujouden takia olis asiakaspalvelijaks, mutta oonki osottautunu melko hyväks siinä! (Jos nyt vähän saa itteensä kehua :D) Ja ihan hyvin on muidenki mielestä vissiin menny, koska mulle luvattiin soppari harjottelun jälkeen ja oon ihan täpinöissäni <3




Ollaan me kesällä onneksi ehditty muutakin tehdä kuin vaan töitä! Käytiin esimerkiksi monen vuoden tauon jälkeen Linnanmäellä! Kerrankin oli oikeesti niin hyvä sää, että Hurjakuruunkin oikein haluttiin mennä kastumaan. Ja päivän kruunas se, että minä, ikuinen vellihousu, joka ei ikinä uskalla mennä Mustekalaa hurjempiin laitteisiin, uskaltauduin VIHDOINKIN menemään siihen vanhaan vuoristorataan :D Olin ehkä vähän liian ylpee itestäni sen jälkeen... Parasta siinä oli se, että se ei ollukaan yhtään hirvee, vaan ihan sikahauska ja mietin vaan, että mitähän muuta oon missannu kaikki nää vuodet?!




Ehdittiin myös kerran käymään mökillä Juhannuksena, ja ihan heinäkuun lopussa käytiin sukukokoustelemassa Kemiönsaaressa. Mun iskän puolen suvulla on ollu jo vuosia perinne, että tavataan kahen vuoden välein sukukokouksen merkeissä millon missäkin. Tää oli toinen kerta kun Sarikin oli mukana. Oli tosi kiva viikonloppu, pääsin laulamaan pitkän esiintymispelon jälkeen iltaohjelmana, ja mun setä järjesti ensimmäisen suvun "Cupin". Siinä pelattiin mölkkyä, petankkia ja krokettia, mutta pienenä twistinä niiden kaikkien säännöt oli sekotettu :D Se oli ihan hauskaa, vaikkakin vaikeeta. Sari tuli kolmanneks!




Tähän loppukesään mahtu vielä yks erittäin positiivinen asia! Meidän asunto alkoi tuntumaan aivan liian pieneltä ja jonkin aikaa jouduttiin ettimään uutta. Haluttiin lähemmäs keskustaa, mut sopivaa asuntoa ei vaan meinannu löytyä. Muutama ihan kiva löytyi ja yhdessä käytiin ihan näytössäkin, mutta siitä jäi kyllä todella paha maku suuhun. Välittäjä jätti meidät koko ajan huomiotta ja puhui vaan muille näytössä olijoille. Jouduttiin oikein iskemään  meidän etukäteen täytetty hakulomake tän välittäjän käteen, ennen ku se vaivautu sanomaan meille mitään. Lähettiin pois sieltä aika pettyneinä, se kämppä oli meinaan ihana.



Noh, onneks kuitenkin sit löydettiin meidän unelma-asunto, aivan keskustasta! Hetki mietittiin, että voidaanko me muuttaa kämppään, jossa on niin paljon isompi vuokra, mutta koska ollaan unelmoitu tähän taloon muuttamisesta jo vuosia, niin päätettiin että nyt tai ei koskaan! Asunto oli Lumo-kotien vuokraama, ja välittäjä, joka esitteli meille asunnon oli AIVAN toista maata kuin tää edellinen. Hän ei pitäny meitä minään pikkutyttöinä, joilla ei oo varaa ees kattoa mitään asuntoa, vaan kohteli meitä aikuisina ja muisti jopa heti kumpi meistä on kumpi! Long story short, me asutaan nyt meidän unelmakämpässä ja koitetaan pistää jonkinlaista asuntopostausta tai -videota lähiaikoina, kun saadaan asunto lopulliseen kuosiinsa (ja kun mä saan videokamerani takaisin opiskelijakaverilta, sen takia videoitakaan ei oo tullu koko kesänä :D)

Että sellasta meille kuuluu! Miten teidän kesä on mennyt?



20.3.2018

Ihana kamala otsatukka

 

Hellurei! Pari päivää sitten tuli tehtyä pieni muutos hiuksiin, nimittäin leikattiin mulle pitkästä aikaa otsatukka! Mulla on aina ollut kunnon viha-rakkaussuhde otsahiuksiin. Mä rakastan sitä, miltä ne mulla näyttää, mutta vihaan tosi monia niihin liittyviä asioita. 

Ihanasti näkyy pyykkiteline taustalla :D

Tykkään siitä, että otsatukka tekee musta paljon "söpömmän" näköisen. Se myös nuorentaa mua tyyliin viidellä vuodella, mutta eipä se mua haittaa. Monet haluaa tän ikäisenä varmasti jo vähän aikuisemman lookin itselleen, mutta mä oon aina tykänny myös söpöstä tyylistä. Esimerkiksi myös pipot ja muut hatut näyttää paljon kivemmalta ainakin mulla, kun niiden alta pilkottaa otsatukka. Muuten hatut saa mut näyttämään kaljulta :D



Huonoja puolia otsatukassa kuitenkin on esimerkiksi se, että sen laittaminen vie paljon aikaa, tai ainakin jonkin verran enemmän kuin pitkien otsahiusten laittaminen (ne kun voi vaan harjata sivulle). Mun on pakko suoristaa otsatukka aina, koska muuten se luonnonkiharan ja JUST otsatukassa olevan pyörteen takia ei asetu nätisti. Ton pyörteen takia suoristaminenkin tuottaa aika paljon hankaluuksia ja otsatukka alkaakin rakoilemaan ärsyttävästi päivän mittaan, niin kuin kuvassa vähän näkyykin. Hiuslakka auttaa toki tähän ongelmaan, mutta mä en tykkää käyttää hiuslakkaa hirveän usein...

Kaiken lisäks mulla on jonkin asteista aistiyliherkkyyttä, ja sen takia mua välillä alkaa ahdistamaan, kun otsahiukset osuu ja ns. "liimaantuu" otsaan kiinni. Se vaan tuntuu jotenkin ihan tajuttoman inhottavalta?

Pakollinen kasvojen peittämis- poseeraus tyyliin 2008 vuodelta :D

Kaikesta tästä huolimatta mun on aina silloin tällöin vaan PAKKO leikata itselle otsatukka, koska onhan se vaan niin tajuttoman söpö :D Ja ainakin nyt oon vielä ihan rakastunut tähän lookiin! Parastahan hiuksissa on se, että ne saa kuitenkin aina laitettua kiinni, tai kasvatettua takas jos alkaa kyllästyttää! 

Mitä mieltä te ootte ostahiuksista, ja onko teillä jotain vinkkejä otsatukan laittamisen helpottamiseen? :)

-Marianne-